Muutos on mahdollisuus!

Mutta miksi muutosta pelätään niin paljon? Nykyinen työelämä vaatii paljon, elämme jatkuvassa muutoksessa. Silti tietyt rutiinit toistuvat ja tuottavat turvaa kuten tutut työtehtävät, työympäristö ja työkaverit joiden kanssa arkea pitkälti jaetaan. Vaikka nämä ns. turvaa luovat asiat eivät toisikaan turvaa tai muuten työ ei tyydytä sen elämäntilanteen tarpeita, niin silloinkin muutoksen teko nähdään usein nykyistä pahempana vaihtoehtona. 

Mikä on pelon takana? Itse koen, että muutos horjuttaa omaa kontrolliani asioihin. On turvallista tietää mitä seuraavaksi tapahtuu tai mitä sinulta odotetaan. Jos kuitenkin olen tyytymätön johonkin, alan toimia. Usein uteliaisuus ja luotto tulevaan voittaa pelon. Asennoituminen siihen, että kun olen uuden edessä voi vastaan tulla mitä vaan. Jopa jotain parempaa! Usko tai älä, mutta yli 80% muutoksen tehneistä henkilöistä eivät kadu päätöstään.

Työpaikan vaihtaminen koetaan usein suurena muutoksena ja sitähän se onkin. Joskus jopa pelkkä ajatus työpaikan vaihdosta saattaa ahdistaa niin paljon, että nähdään parempana vaihtoehtona pysyä vanhassa kun ottaa vastaan muutoksen tuomaa riskiä. Muutos nähdään myös usein negatiivisena: Mitä jos hakemukseni hylätään? Mitä jos en osaakaan uusia työtehtäviä? Miten irtisanon itseni nykyisestä työstäni? Jos saankin kenkää jo koeajalla? Mitä jos…? On totta, että kaikki nämäkin kysymykset on aiheellista miettiä läpi, mutta mitä jos päällimmäiset kysymykset olisivatkin: Mitä jos pääsenkin työhaastattelun? Jos saankin työpaikan? Mitä uusia mahdollisuuksia tästä voikaan aueta?

Soitellen sotaan ei kannata lähteä, on hyvä tehdä pohjatöitä mm. tutustumalla kunnolla niin yritykseen ja sen arvoihin kuin haettaviin työtehtäviin. Googlesta ja somesta saa paljon tietoa ja toki omat sekä tuttavien kokemukset yrityksestä ovat ensiarvoisen tärkeitä. Työhaastattelu on kuitenkin loppukädessä se, missä työntekijän ja yrityksen yhteensopivuus arvioidaan. Työsopimus kun on aina kahdenkauppa!

Miten voittaa pelkonsa? Omaehtoinen työpaikan vaihtaminen on yleensä pitkä prosessi jota pohditaan kauan ennekuin alkaa tapahtua. Prosessin aikana joudutaan usein myös ulos mukavuus alueelta ja pettymyksiäkin saattaa matkan varrella tulla. Ensimmäinen askel on jo otettu, kun ymmärtää, että näinhän se meillä kaikilla menee. Uuden työpaikan rekrytoija, joka haastattelee työntekijöitä on melko varmasti myös kokenut samat epävarmuuden tunteet kuten myös mahdollinen uusi pomo ja työkaverit. Se on vaan pelin henki! 

Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Palastelemalla prosessia eri vaiheisiin ja ottamalla rohkeita askelia eteenpäin päästään usein miten lopputulokseen, jossa tuntee itse olevansa ohjaajan paikalla ja silloin myös kontrollin tunne kasvaa. Usko itseesi ja osaamiseesi, kukaan ei ole uudessa työpaikssa ensimmäisestä päivästä asti valmis, vaan jokainen tarvitsee ajan myös tehtäviin perehdytykselle, ainakin talon tavoille jos ei muuta. Älä ole liian kriittinen lukiessasi työpaikkailmoituksen vaatimuslistoja, persoonalla on suurempi vaikutus kun uskotkaan. Ja hei, aina voi yrittää ja laittaa vaikka harjoituksen piikkiin. Mikä on pahinta mitä voi käydä? Kukaan ei reagoi hakemukseen… Mikä on parasta mitä voi käydä? Saat paikan!

Jos sinulla on mielenkiintoinen työpaikka kiikarissa, niin mitä jos laittaisikin hakemuksen sisään jo tänään? ….Muutoshan on aina mahdollisuus!